Tällä Entisten nuorten blogi - palstalle kirjoitan tapahtumia 35 vuoden takaa eli loppuvuodesta 1975 ja alkuvuodesta 1976. Tuolloin olin 15-vuotias maalaispoika ja asuin Vuolijoen kunnan Kuusirannan kylässä Oulujärven rannalla. Kävin Otanmäessä peruskoulun yhdeksättä luokkaa ja kaikkea sattui ja tapahtui. Blogissa kerron tuolloisesta elämänmenosta yleensä, nuorten ajatuksista ja touhuista. Ja kaikki tapahtuneet tarinat ovat tosia!
Näitä menneitä asioita ja tapahtumia on mukava peilata tämän päivän elämänmenoon ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Niinpä kirjoitan myös ajantasaista blogia vastaavilta päiviltä vuonna 2010. Löytyyköhän yhteisiä asioita?
Raahattiin viikolla naapurista Pannonia - moottoripyörän raato Antikkolaan, ja ollaan purettu siitä osia. Tarkoitus on yhdistää rungon ja moottorin osat meillä olevaan samanlaiseen moottoripyörään ja kasata yksi kunnon ajopeli. Ainakin hyvä runko on naapurin Pustan tuulispäässä ja Värnamon crossirengas takana. Jukka ja Sampo ovat olleet myös ahkerasti Pannonian kimpussa niin, että siihen on jouduttu pari koulupäivääkin uhraamaan.
Aikoinaan isän 60-luvun alussa hankkimaan unkarilaisen Pannonia - moottoripyörän ja Kankaanpään talosta saadun samanlaisen pyörän yhdistäminen onnistui todella hyvin. Keväisellä Oulujärven jäällä hanki kesti ajaa ja Uken ja Pekan luokse Käkisaareen pyyhkästiin harva se ilta. Alma - täti ei ilmeisesti kovasti meidän moottoripyöräilystä sunnuntaisin tykännyt, kun kävi välillä uhkailemassa poliisilla.
Rovaniemelle opiskeluun lähtemisen jälkeen Pannonia jäi omilleen ja pikku hiljaa se johonkin hävisi. Sen verran Pannonia - Pustan tuulispää - jäi kuitenkin mieleen, että 30 vuoden jälkeen tuli ostettua sivuvaunullinen vuoden 1962 mallia oleva hyväkuntoinen Pannonia Oulusta. Ja tänään kun kokeilin talven jälkeen pari kertaa polkasta käyntiin, niin lähtihän se.
Pitkään jatkunut poliisien lakko päättyy ja siltä osin päästään taas päiväjärjestykseen. Eipä tuo meno ole näyttänyt sen hurjemmalta lakon aikaan kuin muulloinkaan. Ja onhan noita poliiseja Vuolijoen suunnallakin lakon aikana näkynyt.
Hiihtoloma painaa päälle ja tarkoitus on kävästä Insbruckin olympialaisten innoittamana Uken ja Pekan kanssa laskemassa mäkeä Käkisaaren korkeimmalta paikalta Jataharjussa. Lisäksi olisi tarkoitus lukea lomalla Kalle Päätalon uusin kirja Nuoruuden savotat. Kaikki muut tähän mennessä ilmestyneet Päätalon kirjat onkin jo tullut luettua.
Hiihtoloma alkaa ensi viikolla ja sen verran ennättää talviurheilua harrastaa, että Hyrynsalmen Ukkohallaan pitää lähteä hiihtämään ja mäkeä laskemaan. Keväisiä kelejä on luvattu, joten vaalikiertueen loppurutistukseen on hyvä hakea voimia sieltä.
Kirjailija Kalle Päätalon Iijoki-sarjan tuotannosta tuli aikoinaan luettua kaikki 26 kirjaa. Kirjoja ilmestyi joka vuosi ja ne olivat kohtuullisen paksuja teoksia. Viimeinen kirja tuosta sarjasta ilmestyi 1998. Samana vuonna 1998 perustettiin yhtye nimeltään Kalle Päätalo, joka esiintyi elokuvassa Pitkä kuuma kesä. Vaikka yhtye keikkailee edelleen, niin eipä ole tänne Kajaaniin asti ennättänyt.
Toissapäiväisen 16-v synttäripäivän kunniaksi ostin Juicen ja Mikon yhteisen levyn. Ehdottomasti parasta antia on Alatalon sävellys ja Juicen sanoittama Klovni heittää veivin. Juicella on muuten samana päivänä synttärit kuin minullakin, mutta ikäeroa on tasan kymmenen vuotta.
Päivän Sonta-Siioni kirjoitti, että Kainuusta on löytynyt suuri uraanivyöhyke, joka ulottuu Vuolijoelle saakka. Saapa nähdä, milloin Otanmäen kaivoksen yhteydessä aletaan nostaa uraania ylös.
Juice Leskisen ja Mikko Alatalon yhteinen c-kasetti soi vielä hyvin lauantaisen syntymäpäivän kunniaksi, vaikka vanha kasettisoitin on nauhaan jälkensä jättänytkin. Juicen kuolemasta on kulunut jo yli neljä vuotta, ja hänen viimeiseksi studiolevytykseksi jäi vuonna 2005 uudelleen levylle laulama Klovni heittää veivin. Edelleen loistava kappale.
Keskustelu uraanista on ollut pinnalla julkisuudessa viime keväästä asti, jolloin Talvivaaran kaivosyhtiö ilmoitti hakevansa lupaa uraanin talteenottoon malmin louhinnan yhteydessä tulevasta sivukivestä. 35 vuotta siis meni ennen kuin uraania on aikomus ottaa talteen. Talteen otto onkin järkevämpää kuin jättää uraanimalmi maastoon. Se, mikä vaikutus uraanikeskustelulla on esim. Kainuun matkailuun, jää myöhemmin nähtäväksi.
No johan oli kuulumiset. Poliisit meinaa mennä lakkoon huomenna. Kaverit aikoivat viritellä mopojaan aivan uuteen uskoon, kun ei kuulema ole pelkoa ratsioista. Viime kesänä poliisit tekivätkin keljun tempun moporatsiassa meille. Toinen poliisi tutki mopoja ja toinen jututti meitä. Päästiin kyllä lähtemään, mutta mopot ei lähteneet käyntiin. Olihan selvittely ennen kuin syy löytyi. Poliisit olivat tunkeneet tulpanhattuun paperia eikä tulppa lyönyt kipinää. Eipä haittaa, vaikka pitäisivät pitkänkin lakon.
Insbruckin kisoista hyviä uutisia aamulla, kun naisten viestijoukkue sai hopeaa. Vain venäläiset olivat parempia, vaikka Gulakova ei hiihtänyt dopingkärähdyksen vuoksi. Hiihtoa en nähnyt, mutta illalla on lätkässä Suomea vastassa Neuvostoliitto. Pahoin pelkään, että punakone vie suomalaisia. Mahikset pronssiin meni jo, joten paineita ei pitäisi olla.
Mopon virittäminen nykyisin on kyllä helppoa, kun netistä löytyy ohjeita joka lähtöön. Onneksi edes joissakin ohjeissa on kerrottu, että virittäminen on laitonta. Pollisin kotisivuiltakin löytyy paljon tietoa siitä, mitä seuraamuksia mopon virittämisestä voi seurata. Hyvä niin ja hyvä olisi mopon virityksessä nuoria auttavien vanhempienkin seuraamukset tietää.
Eipä ole Leijonilla kaksisesti mennyt EHT-turnauksessa, kun Venäjä voitti Moskovassa 5-3. Mutta onneksi tämän päivän pelissä Tsekkiä vastaan tuli jatkoaikavoitto. Päivä on mennyt vahvasti penkkiurheilun merkeissä, kun tuli ensin käytyä katsomassa Hakan A-junnujen futismatsia Pallohallissa ja sitten oli Wimman naisten harjoitusmatsi samassa paikassa. Papaksen salibandymatsin jälkeen katsomaan vielä Kajanukseen nyrkkeilyä, joten liikettä on pitänyt.
Aamulla oli tosi kovat pakkaset odotella maitolaiturilla linja-autoa kouluun. Haatajan Sakarin kuljettamassa koulukyydissä soi taas joka aamuinen tuttu kappale kasetilta eli Kalle Fältin laulama Kouluun kouluun -biisi. Eipä laulun sanatkaan tunnelmaa juuri kohottaneet, päinvastoin. Taitaa Sakari soitella meille sitä ihan piruuttaan, koulukaverin isä kun on. Mukaviahan nuo koulumatkat Otanmäkeen oikeastaan ovat. Kuusirannan oma koulukin lakkautettiin jo syksyllä -71, joten koulumatkoihin on jo tottunut.
Päivän Sonta-Siionin mukaan kyläkoulut voivat pelastaa maaseudun kulttuurityhjiöltä. Enpä itse ole asiaan huomiota kiinnittänyt, kun kulttuuria on ollut tarjolla vähän muutoinkin. Alaluokilla kyllä joka joulu- ja kevätjuhlaan näytelmä tehtiin, ja kirjaston palveluja on tullut ahkerasti käytettyä.
Arkistojeni kätköistä kaivelin tänään esiin kellastuneen Kainuun Sanomien sivun, jonka päivämäärä on 22.1.1971 eli lehtileike on päivälleen 40 vuotta vanha. Tuossa yhden sivun kokoisessa jutussa uutisoidaan Vuolijoen Kuusirannan koulun sulkemisesta tulevana syksynä. Lehdessä on kuvia silloisista koulutovereista ja kahdesta koulun opettajasta. Onpa tuolloinen Kuusirannan kansakoulun johtokunnan puheenjohtajakin, isäni, antanut oman lausunnon myös lehteen puoltaen koulun säilyttämistä. Sieltäpä taitaa tulla myös oma kiinnostukseni pienten koulujen puolustamiseen.
Lehdessä on myös silloisen Vuolijoen kunnanvaltuuston puheenjohtajan toteamus, että kyläkunnalle on aina ikävä, kun ainoa kulttuurikeskus menee pois. Erittäin hyvä huomio jo 40 vuotta sitten. Paitsi, että kyläkouluja lakkautetaan ja keskitetään kuntakeskuksiin, niin samalla lakkautetaan monen kylän mahdollisuus omaan kirjastoon ja kulttuurin tekemiseen, kun koulu pannaan kylmilleen. Kylillä ei tarvita hulppeita kulttuurikeskuksia, vaan jokin yhteinen paikka oman luovuuden ilmaisuun. Kyläkoulut ovat tällöin siihen aivan verrattomia paikkoja. Myös tämän päivän Kainuun Sanomissa oli kansanedustaja Timo Korhosen (kesk) erinomainen aiheeseen liittyvä kirjoitus otsikolla Kulttuurin alueellinen saatavuus on turvattava.
Koulussa oli puhetta, että päivän Sonta-Siionin mukaan Otanmäen kaivosta aletaan syventämään yli puoleen kilometriin saakka. Vanadiinia on riittävästi, mutta syvemmältä sitä pitäisi ylös kaivaa. Kaivoksen syventäminen on kuulema taloudellisesti kannattavaa, ja syventämisen ansiosta työtä riittäisi mainareille vielä pitkäksi aikaa.
Tämän päivän Kainuun Sanomien nettilehden mukaan Suomen kallioperä alkaa olla enimmäkseen ulkomaisten yhtiöiden valtaamaa. Omistuksen kansallisuudella ei niin kovasti olekaan väliä, jos kaivospaikkakunnan alueet siitä myös jollakin tavalla hyötyvät, kun monenlaisia haittojakin kaivosten olemassa olosta tuntuu aiheutuvan.
Vuonna 1985 suljettua Otanmäen kaivosta ollaan virittelemässä uudelleen tulille, kun jo aikoinaan alueen maaperästä löytyneet harvinaiset maametallit ovat alkaneet kiinnostaa ulkomaalaisia kaivosyhtiöitä. Olisihan se todella mielenkiintoista, jos alueella vielä tuotanto alkaisi pyörimään. Toisikohan se uutta säpinää myös kylän raitille?
